JOULUKALENTERI LOPPUUN

Niinkuin kaikki huomasivat joulukalneteria ei tullut enää 15 luukun jälkeen ja syy on kiiret ja aiheita ei ollut. Nyt kuitenkin ajon korjata asian ja muutamaan postaukseen kirjoitan kaiken mitä olin noihin yhdeksään viimeiseen luukkuun suunitellut.

LUUKKU 16

Tähän olin suunitellut tiistain ratsastukset, mutta siitä on jo niin pitkö aika etten muista tunnista muuta kuin, etttä menin Ricolla ja laukan nostot onnistuivat hyvin.

LUUKKU 17

Tässä luukussa tarinani jatkuuu.
Saavuimme kotipihaan ja äiti ja isä sekä Bellan vanhemmat tulivat heti huolestuneina luoksemme kyselemään missä olimme olleet. Selitimme vanhemmille tapahtumat ja he sanovait ettei meidän olisi pitänyty mennä metsään, koska olisi voinut sattua vaikka mitä kamalaa. Bellan jäi meille yöksi ja samoin hänen vanhempansa. Emme meinanneet saada unta, koska ajatukset pyörivät vain tuossa salaperäisessä vakoilijassa. Huomenna tästä otettaisiin selvää, mutta nyt täytyi nukkua.
Olin juuri saanut unen päästä kiiinni kun tallin suunnalta kuului muutama kimeä hirnahdus ja sitten hetken hiljaisuus ja kavioiden äänet jotka loittonivat nopeasti kunnes loppuivat kokonaan. Asiaan oli vain yksi selitys. Joku oli laskenut ponit irti.
Herätin heti Bellan ja lähdimme ulos katsomaan mitä oli tapahtunut. Puettiin Bellan kanssa vaatteet salamannopeasti hiemsan lämpimämpiin kuin yömekkoihin ja ryntäsimme ulos.
Mitä on ulkona ja mitä poneille käy?
Jatkuu.

LUUKKU 18

Tässä olisi pitänyt olla kysymys postaus, mutta en saanut ainuttakaan kysymystä joten en voi toteuttaa luukkua.

LUUKKU  19

Tähänkään luukkun en keksinyt mitään.

LUUKKU 20

Tässä pitit olla viikon lempparit, joita en enää muista joten olen pahoillani.

LUUKKU 21

Tässä luukussa kerron mitä meidän jouluruoka pöytä sisältää aina aattona.
Eli ensimmäiseksi ihan perus eli kinkku ja porkkana-,peruna-, jaa lanttu laatikot.
Sitten on myös yleensä jotain suolattua kalaa ja jonkin moisia saalaateja sienisalaatti mukaan lukien, mutta rosollia ei yleensä kotona ole ollut.

LUUKKU 22

Tässäkin olisi pitänyt olla ratsastus, mutta kerron nyt vain lyhyesti tunnin tapahtumat.
Eli meillä oli tonttutunti eli mentiin omatoimisesti ja sai mennä ilman satulaa. Menin Ricolla ja ratsastelin siis ilman satulaa ja tunti meni ihan kivasti, enkä edes tippunut.
Siinä nyt jotain tylsää tunnista kun en enää tun enempää muista.

LUUKKU 23

Tarina joulusta loppuun.
Näimme ponien laukkaavan läheisellä pellolla kohti synkkää metsää josta olimme edellisiltana palanneet kun ponit olivat säikähtäneet mustaa autoa ja mikä kamalinta, joku ratsasti Muhkulla. Henkilöllä joka ratsasti Muhkulla oli tummat vaatteet ja tuo henkilö sopi täydellisesti siihen henkilöön joka oli näkynyt kuvien taustalla.
Herätimme isän nopeasti ja lähdimme ajamaan henkilöä takaa autollamme, vaikkakin menimme kylläkin tien kautta, mutta saimme kuitenkin hahmon ja ponit kiinni. Syöksyimme Bellan kanssa ottamaan ponit kiinni ja isä otti salaperäisen ratsastajan kiinni ja riisui hänen mustan hattunsa ja huivin sekä aurinkolasit jotka suojasivat hänen naamaa ettei kukaan tunnistaisi häntä.
Järkytyimme Bellan kanssa, hupun takaa ilmestyimme luokkakaverimme Linnea jonka kanssa oltiin joka välkkä. Tässä oli Linnealla selitettävää kun kuitenkin varasti hevoset.
 Kun pääsimme kotiin ja Linnea alkoi heti itkeä.
Linnean selitys "Olin kamalan kateellinen kun aina puhuitte koulussa kuinka ihanat hevoset sinulla on enkä itse ikinä päässyt katsomaan tai saati sitten ratsastaan Millillä ja Muhkullu kun aina kun pyysitte minulla ei ollut ikinä aikaa ja loppujen lopuksi ette edes kysynet. Suutuin siten oikein toden teolla ja päätin kostaa teille. Suunitelmani olisi ollut polttaa alunperin talli hevosineen päivineen, mutta sitten näinkin teidät kuvaamassa poneja pellon kulmalla kun olin kävelyllä ja jäin katsomaan. Ihastuin heti ensisilmäyksellä poneihin ja olin aivan lumoissani. Sen jälkeen päätin, etten polttaisikaan hevosia, vaan vain pelkän tallin jolloin minun täytyi ensin hakea hevoset pois tallista eli varastaa ne. Ja se kun jouduimme säikäyttämään teidät edellisiltana teidät mustalla autolla johtui siitä kun olimme juuri palaamassa kaupungista isoisän kanssa ja isoisäni on siis se metsän mies jota kaikki pelkää ja en saa poistua ikinä isoisän talolta tänne suuntra joten en tiennyt että asut näin lähellä. Olen kamalan pahoillani enkä tiedä mitä ajattelin kun päätin tekeväni näin"
Meidän  oli pakko antaa Linnealle anteeksi, koska emme ikinä olleet pytänytkään Linneaa ratsastamaan poneilla, mutta nyt asiaan tulisi muutos sillä Linnea saisi aina kun hän on isoisällään tulla meille puuhailemaan ponien kanssa ja oleman muutenkin minun ja Bellan seurassa.

Toivottavasti piditte tarinasta josta tuli tosin hieman lyhyt.

LUUKKU 24

Tässä luukussa on joululahjani, mutta ne tulevat erillisellä postauksella tänne blogiin, koska siinä samassa esittelen muutaman ostoksen.